Muutto

Tänään aamupäivällä menimme mieheni kanssa talolle katsomaan, miltä uusi kotimme näyttääkään. Siitä oli jo puoli vuotta, kun olimme viimeksi käyneet talolla.

Vastassa ei kuitenkaan ollut ihan sitä, mitä odotin. Näytöillä talo vaikutti siistiltä ja puhtaalta, mutta nyt meitä kohtasi ikävä yllätys heti alkumetreillä: keittiö, väliovet ja seinät olivat todella likaiset.
Huoh.
Nousi pala kurkkuun. Sen verran väsynyt viime viikoista, että ei tätä ihan hetkessä voinut ohittaa. Taikasieni ja rätti kouraan, ja ei muuta kuin hinkkaamaan pintoja puhtaaksi. Vähän perusteellisempi sisäänmuuttosiivous kuin ennakkoon oletin.

Suurimpien keittiökuurausten jälkeen käytiin kierros yläkerrassa.
Aloin nähdä valoa tunnelin päässä ja muistin, miksi tämä talo oli ihastuttanut viime toukokuussa niin, että lähdimme koko rumbaan.
Talo oli edelleen ihana.

Lapset olivat ihanan innostuneina mukana, tytöt halusivat omat taikasienet kouraan ja pesivät seiniä ja pintoja mun kanssa puhtaaksi.

Nuorimmainen, meidän pikkuinen pellavapää, otti ilon irti tyhjästä talosta ja juoksi huoneesta toiseen niin paljon kuin jaloistaan pääsi "äiti, täällä mä voin nyt oikeesti juosta talon ympäri, kun täällä ei oo yhtään tavaraa!" Muuttolaatikkolabyrintin jälkeen erittäin ymmärrettävää;) Kävi myös tekemässä tutkimusta yläkerran lattiapinnoista ja totesi siskolleen "sun huoneen lattia liukuu paremmin kuin mun!":D

Siinä kun yhteistoimin siivoiltiin ja tutkittiin uutta kotiamme, niin kaikki ikävä fiilis ja ahdistus hävisi. Olin taas kovasti onnellinen talostamme. Tästä tulee meidän koti:)