Taimela 1948

Kalenterin sivu käännetty: helmikuun ensimmäinen päivä. Uusi sivu käännetty myös elämässä. Muutto takana ja elämä täällä uudessa osoitteessa alkaa nyt. Eilen illalla haimme vielä viimeiset tavarat. Lasten polkupyörät ja potkulaudat kun meinasivat kokonaan unohtua ulkovarastoon. Talutettiin niitä sitten eilen tänne vanhasta osoitteesta. Talvella pyörällä ajo kun ei oikein innostanut mukuloita, varsinkaan tyhjillä renkailla ja takarengas lukossa. Jännä juttu;) Lähdimme tosiaan niin huomattavan pirteinä koko remmi pyöriä noutamaan, että pyörän avaimet unohtuivat matkasta. Nuorimmaisen pyörä saatiin onneksi pakattua autoon potkulautojen kanssa, mutta tyttöjen kanssa talutettiin pyörät kävellen. Onneksi muuttomatka ei ollut kuin huimat puolitoista kilometriä, niin ei sen enempää tarvinnut ahertaa lumikinosten keskellä (luojan kiitos). Muutto kyllä vienyt mehut niin, ettei enää jaksa nostaa kahvikuppia suurempaa, jos ei ole aivan pakko;) Kotipihalle päästyämme mentiin vihdoi...

Hyvää huomenta! Tosin valehtelisin, jos väittäisin ettei ensimmäinen yö ollut kamala;) Kroppa aivan ylikierroksilla koko muuttorumbasta ja viime viikkojen vajaista yöunista. Nukkumaan päästiin viime yönä joskus yhden maissa yöllä. Nukahdin kyllä joksikin aikaa, mutta suurimman osan yöstä pyörin ja valvoin. Meidän kissavauva hakeutui mun viereen nukkumaan. Pieni muru kun ei osannut rauhoittua nukkumaan muualla täällä uudessa kodissa, vaan mourusi mennessään. Mun kainalossa alkoi kehrätä tyytyväisenä. Enhän minä sitten hennonnut kääntää kylkeä kuin kerran yössä ja senkin hyvin varovasti. Pienen piti saada nukkua:) Aamulla miehen herätyskellon soidessa noustiin jäisille lattioille ja nuhaan. Oli kyllä hohdokkuus kaukana. Sain pukea yöpaidan ja aamutakin päälle vielä fleeceaamutakin, että tarkenin. Yönhän nukuin jo kahdet sukat ja villatossut jalassa;) Aika iloisesti tällaisen vanhan talon sisälämpötilaa laski ja lattiapinnat viilenivät entisestään, kun koko eilisen muuttopäivän...