 |
Kalenterin sivu käännetty: helmikuun ensimmäinen päivä.
Uusi sivu käännetty myös elämässä. Muutto takana ja elämä täällä uudessa osoitteessa alkaa nyt.
Uusi sivu käännetty myös elämässä. Muutto takana ja elämä täällä uudessa osoitteessa alkaa nyt.
Eilen illalla haimme vielä viimeiset tavarat. Lasten polkupyörät ja potkulaudat kun meinasivat kokonaan unohtua ulkovarastoon. Talutettiin niitä sitten eilen tänne vanhasta osoitteesta. Talvella pyörällä ajo kun ei oikein innostanut mukuloita, varsinkaan tyhjillä renkailla ja takarengas lukossa. Jännä juttu;)
Lähdimme tosiaan niin huomattavan pirteinä koko remmi pyöriä noutamaan, että pyörän avaimet unohtuivat matkasta. Nuorimmaisen pyörä saatiin onneksi pakattua autoon potkulautojen kanssa, mutta tyttöjen kanssa talutettiin pyörät kävellen. Onneksi muuttomatka ei ollut kuin huimat puolitoista kilometriä, niin ei sen enempää tarvinnut ahertaa lumikinosten keskellä (luojan kiitos). Muutto kyllä vienyt mehut niin, ettei enää jaksa nostaa kahvikuppia suurempaa, jos ei ole aivan pakko;)
Kotipihalle päästyämme mentiin vihdoin katsomaan takapihaa.
Ei olla muuttohärdellin keskellä ehditty kuin ikkunasta kurkkia ja avata ovea sen verran, että nähty, että siellä se piha on. Tuntuuhan se oudolta, että siellä me voidaan sitten viettää aikaa, koko perhe, läheisten ja ystävien kanssa. Oma piha, ihan parasta.
Niin kamalaa rumbaa kuin tämä viimeiset puoli vuotta onkin ollut loputtomilta tuntuvine myynteineen ja aivan mielettömän rankan pakkailu- ja muuttohärdellin keskellä, mutta kyllä se kannatti. Tämä paikka tuntui heti kodilta. Mitä nyt meidän 8v pikkumies eilen illalla noitusi "maailman tyhmimmän suihkun, jota ei enää ikinä käytä". Mutta muuten kaikki ollaan enemmän kuin iloisia uudesta kodistamme:)
Ja niin ihanat muistot jäivät meille matkaan entisestä kodistamme lähes 10 vuoden ajalta.
Monta kivaa naapuria, tutut seinät, nurkat ja tuoksut ja ne loputtomat muistot: muutto kahden pienen tytön kanssa, nuorimmaisen syntymä, koulutaipaleen ensiaskeleet vanhimmasta nuorimpaan, ilot ja surut, arkiset aherrukset ja yhdessä vietetyt lauantai-iltojen telkkarihetket, naurut niin, että vedet lensi silmistä, hetket, kun turvallinen olkapää oli tarpeen.
Suurin riipaisu muutossa olikin se, että minne ne vuodet näiden muuttojen välillä hävisivät. Itku pääsi, kun asunto oli tyhjä ja loppusiivous tehty. Ihana koti ja ihanat muistot.
Nyt kuitenkin aika tehdä uusia ihania muistoja ja elää arkista tohinaa ja elämää täällä meidän uudessa kodissamme, Taimelassa.
Lähdimme tosiaan niin huomattavan pirteinä koko remmi pyöriä noutamaan, että pyörän avaimet unohtuivat matkasta. Nuorimmaisen pyörä saatiin onneksi pakattua autoon potkulautojen kanssa, mutta tyttöjen kanssa talutettiin pyörät kävellen. Onneksi muuttomatka ei ollut kuin huimat puolitoista kilometriä, niin ei sen enempää tarvinnut ahertaa lumikinosten keskellä (luojan kiitos). Muutto kyllä vienyt mehut niin, ettei enää jaksa nostaa kahvikuppia suurempaa, jos ei ole aivan pakko;)
Kotipihalle päästyämme mentiin vihdoin katsomaan takapihaa.
Ei olla muuttohärdellin keskellä ehditty kuin ikkunasta kurkkia ja avata ovea sen verran, että nähty, että siellä se piha on. Tuntuuhan se oudolta, että siellä me voidaan sitten viettää aikaa, koko perhe, läheisten ja ystävien kanssa. Oma piha, ihan parasta.
Niin kamalaa rumbaa kuin tämä viimeiset puoli vuotta onkin ollut loputtomilta tuntuvine myynteineen ja aivan mielettömän rankan pakkailu- ja muuttohärdellin keskellä, mutta kyllä se kannatti. Tämä paikka tuntui heti kodilta. Mitä nyt meidän 8v pikkumies eilen illalla noitusi "maailman tyhmimmän suihkun, jota ei enää ikinä käytä". Mutta muuten kaikki ollaan enemmän kuin iloisia uudesta kodistamme:)
Ja niin ihanat muistot jäivät meille matkaan entisestä kodistamme lähes 10 vuoden ajalta.
Monta kivaa naapuria, tutut seinät, nurkat ja tuoksut ja ne loputtomat muistot: muutto kahden pienen tytön kanssa, nuorimmaisen syntymä, koulutaipaleen ensiaskeleet vanhimmasta nuorimpaan, ilot ja surut, arkiset aherrukset ja yhdessä vietetyt lauantai-iltojen telkkarihetket, naurut niin, että vedet lensi silmistä, hetket, kun turvallinen olkapää oli tarpeen.
Suurin riipaisu muutossa olikin se, että minne ne vuodet näiden muuttojen välillä hävisivät. Itku pääsi, kun asunto oli tyhjä ja loppusiivous tehty. Ihana koti ja ihanat muistot.
Nyt kuitenkin aika tehdä uusia ihania muistoja ja elää arkista tohinaa ja elämää täällä meidän uudessa kodissamme, Taimelassa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Huomioithan, että kommenttisi näkyy vasta hyväksynnän jälkeen :)