Taimela 1948

Peikonlehti on yksi mun lemppari viherkasveista. On vaan niin kaunis. Kestäväkin tuntuu olevan. Jatkaa kasvuaan entiseen tapaan, vaikka muuton aikana joutui kulkemaan pakkasessa. Muuttopäivänä kun pakkanen tosiaan paukahteli jossain 15-20 asteen välillä. Niinpä vain tämä sinnikäs vihreä kaveri kulki läpi tuulen ja tuiverruksen. Tyytyväisenä pukkaa uutta lehteä uudessa osoitteessa. Valonmääräkin väheni entisestä, kun on nyt sijoitettuna keittiön nurkkaukseen, mutta eipä tunnu hetkauttavan sekään:) Kovia tämä peikonlehti on tosin kokenut ennenkin. Meidän kissoista vanhempi päätti jokunen kuukausi sitten löytää tälle paremman sijoituspaikan. Tofu hyppäsi korkean vitriinin päälle ja tarrasi kukkaruukun reunaan - kun ei muualta saanut kiinni. Koko komeus, kissoineen ja kasveineen päivineen, lensi kaaressa alas. Kissa selvisi säikähdyksellä, tosin ampaisi rakettina karkuun. Peikonlehti menetti muutamat oksat ja sai runtua paikoin, ruukku halkesi, mutta pysyi koossa kuitenkin. Olin...

Sain vuosien jälkeen yöpöydän sänkyni viereen. Niin parasta!! Pitkään elettiin sellaisissa neliöissä, että yöpöytää näki vain kuvissa. Nyt mulla on ihan oma. Ja ihana onkin:) Kaunis koivupuinen, pisteenä i:in päälle kaunis nahkavedin. Todella oudolta tuntuu, että nyt yhtäkkiä meidän sängyn vieressä on tilaa muullekin kuin seinälle. Niin paljon kuin mä entistä kotiamme rakastinkin, niin onhan nämä ihan mahtavia juttuja verrattuna entiseen. Meillä vanhemmilla kun oli aiemmassa kodissa käytössä makuuhuoneista pienin, niin ei tosiaan parisängyn lisäksi tarvinnut haaveilla yöpöydistä tai matoista tms. Nyt voidaan oikeasti sisustaa meidänkin makuuhuonetta:)