Helatorstaita

Eilen helatorstaina oli todella kaunis, aurinkoinen päivä. Saimme idean pakata eväät matkaan ja tehdä päiväretken Korkeasaareen. Vuosikortit hyötykäyttöön:) Lapsista vanhimmainen ilmoitti heti, että ei ole lähdössä ja nuorimmainen kiukkusi, että hänelle olisi pitänyt kertoa tästä aiemmin. Jaa. Innostunutta porukkaa. Kaiken taistelun ja väännön jälkeen olinkin niin väsynyt, että en jaksanut edes ajatella eväiden tekemistä/pakkaamista, siispä päätin hakea eväät kaupasta matkan varrelta. Saatiin lopulta porukka autoon, eväät matkaan ja päästiin tien päälle. Perillä kuitenkin saimme huomata, että "muutama" muukin oli saanut saman idean. Kaikki parkkipaikat viimeistä ruutua myöden täynnä! Siinä kierreltiin ääriään myöten täynnä olevia parkkipaikkoja - eikä kuitenkaan haluttu sentään maastopysäköintiin lähteä, kuten moni muu, joten päätimme luovuttaa ja lähteä pois. Oli fiilikset kyllä sanoinkuvaamattoman hienot. Tämän takia olimme taistelleet porukan matkaan, käydäksemme kääntymässä Korkeasaaren parkkipaikalla. 

Mietimme siinä sitten, minne voisimme vaihtoehtoisesti mennä. Itse olin työviikosta niin väsyneenä, että ei oikein millaistakaan inspistä lähtenyt. Ajelimme jonkin aikaa ja mieheni kävi hakemassa lasten kanssa jätskit ja lopulta päätimme luovuttaa ja mennä omalle takapihalle eväsretkelle. Se olikin lopulta ideoista parhain:) Saatiin nauttia eväät auringon lämmössä, terassilla pötkötellen. Tietty hetken aikaa kirposi se 40 km lenkki omalle takapihalle;) mutta tulipahan tehtyä. Auringon hemmotellessa kun ei kauaa ehtinyt/voinut murehtia.

Pihallemme putkahtelee ihania kukkia, kasveja jne. Kuin paraskin jännitysnäytelmä; ikinä ei tiedä mitä tulee ja minne:) Syreenit bongattiin viimeisimpinä ennen uusinta havaintoa. Eilen kun huomasimme, että meillä kasvaa ruohosipuleja keskellä pihaa - todiste tämän jutun ylimmässä kuvassa;). Hyötykasveja haluamme takapihallemme enemmänkin, niin tämä ylläri kyllä ilahdutti ja paljon!

Takapihamme nurkassa on pieni varastomökki. Tykkään siitä kovasti ja se saakin jäädä meidän piha/puutarharomppeiden säilöjäksi jatkossakin. Siihen ei siis piharempassa tulla koskemaan:) Mökin viereen jätetty kanto on saanut suloisen lehtipeitteen toukokuun aikana. En voi lakata ihastelemasta sitä. Ihan kuin lapsuuden satukirjasta! Olin varma, että se lähtee tuosta vauhdilla, kunhan saadaan tarvittavaa välineistöä sen tuhoamiseen, mutta nyt on mieli muuttunut. Myös kanto saa jäädä:)

Kissatkin pääsivät nauttimaan aurinkoisesta säästä takapihalle. Pörräsivät ympäriinsä, tutkivat kaiken mahdollisen ja hyökkäilivät öttimönkiäisten perään:) Heille rakennetaan oma ulkoilualue, kunhan talon ja takapihan projektit etenevät. Ulkotarhassa pojat saavat sitten pörrätä niin paljon kuin jaksavat. Varmasti ihan huippua heille ja helpompaa myös meille.

Vaikka kaikki ei mennyt todellakaan niin kuin suunniteltiin, niin kyllä eilinen oli hyvä päivä. Aurinko tekee ihmeitä ihmiselle ja mielelle:)