Viikot kuluu, remppa venyy. Salaojat eivät kai valmistu koskaan. Sellainen tunne väkisinkin tullut. Muuten en ehkä näin voimaakkaasti reagoisi, mutta koko kesäloma kulunut tähän. Viikossa luvattiin, neljättä viikkoa mennään. Työvoima ei tahdo pysyä työmaalla, vaan hoitavat ilmeisesti kymmentä projektia yhtä aikaa. Heillä ei myöskään tunnu olevan tarkkaa käsitystä siitä, miten tämä koko homma tulisi hoitaa. Epätoivo vallannut mielen kyllä - ja pahasti.
Projekti ei etene, piha kuin kaatopaikka. Takapihalle ei pääsyä kuin hiekkakasojen päältä pomppien. Takapihan ovi on ja pysyy kiinni edelleen.
Vanhojen talojen rempoissa tulee aina ylläreitä ja aikataulut voivat venyä. Siihen olimme kyllä jo henkisesti valmistautuneita. Mutta se, kun työ tilataan ammattilaisilta, jotta saadaan homma pakettiin tehokkaasti ja kerralla kunnolla, ei toteudukaan miltään osin, se saa ahdistuksen nousemaan.
Bonuksena vielä perustuksista löytynyt ylläri. Vanha portaikko purettiin pois ja huomattiin, että ilmeisesti juurikin portaikon rakennustavasta johtuen, perustus kärsinyt pahoin portaikon kohdalta. Läpi asti reikiä. Nyt sitten kuivatellaan ja toivotaan, että saadaan paikkailtua kasaan. Tämän päädyn oletettiin olevan ns. helpoin ja ongelmaton. No eipä olekaan.
Tällä viikolla sentään jo osittain tehty sitä, mitä pitikin. Tosin sekin piti purkaa kertaalleen, koska työtä ei ensin tehty oikeaoppisten salaojamenetelmien mukaisesti. En voi edes kuvailla tätä stressin määrää.
Ja loma, niin mikä se oli??? Helpommin tämän olisi kestänyt töissä käydessä. Tämän pitikin olla valmis ennen loman alkua. Töiden aloitusta ei tehty ajallaan ja työt tosiaan vielä venyneet ja vanuneet. Kaikki tähdet kohdallaan!
Takaoven edessä kuopassa jo kasa sepeliä. Jei, pudotusta enää puolitoista metriä, jos ulos haluaa.
Mikäs siinä, jos tämä olisi ollut koko kesän yksi ja ainut projekti. Tämän piti olla lähtölaukaus kellarirempalle. Meidän pitäisi saada piikattua koko kellarin lattia auki ja rempattua koko kellarikerros ennen vuoden vaihtumista. Tällaisella remppatahdilla saadaan odottaa vuosi jos toinenkin:(
Onpas ikävän negatiivinen päivitys. Tosin vain ikävän realistinen sellainen. Yleensä haluan ja löydän positiiviset puolet, vaikka hommat potkisivat päähän. Nyt vain ollut liikaa seiniä kaatumassa päälle yhtä aikaa - isoja asioita, jotka jotka vaikuttavat koko arkeen ja elämään. Ei niiden lisäksi enää tällaista kaoottista sotkua yksinkertaisesti enää jaksa. Iso pettymys kyllä nämä ammattilaiset. Jatkossa mennään niin paljon omin voimin kuin ikinä mahdollista. Ennemmin sitä puurtaa itsensä väsyksiin remppahommissa kuin stressaa itsensä hengiltä muiden sössiessä työt.
Loppuun kuitenkin jotain positiivistakin. Meidän ihana pikkuinen remppamies:) Hankittiin pojalle remppahousut ja -hanskat, jotta pääsee opettelemaan hommia.
Innokkaasti pikkumies sahailemassa - ja mikä onnistumisen ilo! Tällaista remppameininkiä meille lisää, niin johan lähtee tämäkin työmaa uuteen nousuun:)
Kommentit
Lähetä kommentti
Huomioithan, että kommenttisi näkyy vasta hyväksynnän jälkeen :)